No tällä kertaa peura oli maannut melkeimpä heti ekan kerran ja sitten tasaiseen tahtiin 100-200m välein, mä olin ihan varma et peura on ihan lähellä kaiken aikaa ja et kyllä me se saadaan mutta taisi perässä taapertavan metsämiehen usko aina välillä loppua kun verta ei hetkeen maassa näkynyt. No oli aika suuri kunnioitus kun hän uskoi mua ja matkaa vaan jatkettiin liinan perässä kun Rasmuksella oli määrätietoinen meno päällä! Kerran pelästytettiin peura makuulta mutta siitä pääsi vielä karkuun, pian tämän jälkeen sitten päästiin uudestaan näköetäisyydelle ja sit oli siinä!!! :) Kyllä sai mun pikku spanieli Rasmus niin kehuja ja mun mieltä erityisesti lämmitti ne kehut sieltä perässä tulevalta mettämieheltä koska nää on juuri niitä tapahtumia mitä pitäisi saada vaan enemmän että verijälkeä ajavat koirat tulisivat tutuiksi ja kynnys soittaa pienenisi!! Tätä pr työtä on uritetty tehdä Rasmuksen kanssa viimeiset 6 vuotta ja tää on eka kausi kun paikalliset yhdistykset meille soittelee eli aikansa se vei mutta nyt ollaan hyvässä alussa ja uskon että soittelevat jatkossakin!
Kokonaisuudessaan mentiin jäljellä reilu 700m eli ihan kelpo matka ja ajoittain maasto huonokulkuista hakkuuta mutta eipä Rasmuksen matkaa haittaa mikään, on se vaan niin hieno ja taitava!!! :)
Kyllä taas täällä kylällä on puhetta et kuinka koira voi sen verenhajun löytää vaikka sitä ei missään näy, on hauska kuulla niitä puheita ja yrittää selittää ja varsinkin nyt kun selitys alkaa pikku hiljaa menemään perille!!!
Kiitokseksi koirat saivat peuran sisäelimiä ja vähän lihaa sekä meille ihmisille tuli kanssa mukava herkkupaketti, kyllä tällä nyt hetken pärjää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti